Kymmenen minuuttia, jotka järisyttivät maailmaa

albin

Kirjoitan tätä tammikuun lopussa 2017, kymmenen päivää Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisten jälkeen.

Tulin juuri Helsingistä hands-on kursseilta. Olen äärimmäisen kiitollinen tohtori Robert Kersteinille. Jälleen kerran hän oli sietänyt Atlantin ylilennon rasitukset ja Suomen keskitalven subarktisen sumun ja synkkyyden. Me kurssin osallistujat saimme nauttia hyvästä suojasta ulkomaailman koleutta ja arvaamattomuutta vastaan. Vallankumouksellinen innostus leijaili kahvinkeittimen vaiheilla Albin-hammasklinikan tyylikkäässä ja viihtyisässä aulassa. Albin on digitaalitekniikkaan orientoituneiden Satu ja Kai Aallon vastaanotto Helsingin Kalliossa. Potilaiden odotushuoneesta oli improvisoitu luentosali, missä saimme seurata Robert Kersteinin potilastyöskentelyä hoitohuoneessa.

Kaikkia meitä kurssille kokoontuneita T-Scanin käyttäjiä, tai tulevia käyttäjiä innostaa ja yhdistää tietoisuus uudesta harppauksesta, digitaalisesta vallankumouksesta, joka on tapahtumassa hammaslääketieteessä. Meneillään on paradigman muutos tieteissä, jotka tutkivat okkluusiota ja suun sulkemista. Me kurssin osallistujat tunsimme olevamme uuden aikakauden lipunkantajia. Montako kertaa tieteen historiassa on tapahtunut, että kehittyvä teknologia kertaheitolla muuttaa tiedeyhteisön tavan ymmärtää luontoa. Aivan niin kuin muutama vuosisata sitten ryhmä itselleen rehellisiä tieteilijöitä päätti hylätä siihenastisen näkemyksen, että maailma olisi litteä pannukakku, koska saatavilla oli kehittyneempiä kaukoputkia, ajanmittausvälineitä ja muita tähtitieteen harrastajien työkaluja. Teknologian kehitys muuttaa vanhat ajatusrakennelmat kelvottomiksi.

Vielä ei digitaalista purentavoimien mittaustekniikkaa ole propagoitu laajojen työtätekevien hammaslääkärijoukkojen keskuuteen. Erikoinen asenne, suorastaan poliittinen vastarintaliike näyttää vallitsevan yliopistoihin etabloituneissa tiedeyhteisöissä. Lähes kolmen vuosikymmenen vertaisarvioitu tutkimustieto digitaalisten parametrien käytöstä purentaongelmien hoidossa loistaa edelleen poissaolollaan. Purentavaivojen hoidon konsensusraporteissa ja hoito-ohjeissa ei mainita sanallakaan digitaalitekniikkaa.

Meidän kurssillamme, sen sijaan, vallitsi innostus. Meillä on uudenlainen näkemys hampaiden merkityksestä sensoreina, jotka ohjaavat purentalihasten toimintaa. Haluamme levittää tätä ajatusta, koska uskomme, että TMD-ongelmien hoidossa se toimii paremmin kuin vanha, ei-digitaalinen purentafysiologian paradigma.

Henkilökohtaisesti minulla on ollut Tscan-laite käytössäni kaksi vuotta ja minulle oli tärkeää seurata Robert Kersteinin työskentelyä. Robert, oppimestari, selosti ottamansa digitaaliset Tscan-käyrät ja korjasi potilaiden purennat live-potilailla. Hoidon keskeinen toimenpide on ICAGD (Immediate Complete Anterior Guidance Developement Coronoplasty). Toimenpiteen tavoitteena on muuttaa potilaan okkluusiota siten, että kun alaleuan sivuliike alkaa keskipurennasta, kuten tapahtuu silloin, kun teemme lateraalisen sivuliikkeen testiä potilaille, irtoaa sivualueen purentakontaktit toisistaan mahdollisimman nopeasti. ICAGD toimenpide tavallisesti edellyttää kulmahampaiden uudelleen muotoilua, sekä molaari- ja premolaarialueen laterotruusiointerferenssien hiomista.

Oli helpotus huomata, että tekniikka, jota itsekseni olin harjoitellut yrityksen ja erehdyksen kautta, ei ollut ollut ihan pielessä. Hammaslääkärille on harvinaista herkkua saada seurata kollegan työskentelyä vierestä. Hammaslääkärin käsityössä on valtava määrä pieniä detaljeja, joiden oppiminen on tullut kuin huomaamatta tuhansien ja taas tuhansien työvaiheen toistojen myötä. Toisto on oppien äiti. Mikä on vasta-alkajalle parempaa oppia kuin seurata kokenutta mestaria työssään. Ja sitten toistaa työvaiheet kymmenisentuhatta kertaa itse.

Robert käytti runsaasti aikaa selostaen Tscan-käyrien löydöksiä. Digitaalisen informaation tulkitseminen on haaste. Yhdessä Tscan-käyrässä on miljoonia bittejä dataa. Mikä niistä biteistä on kliinisesti merkittävä? Tämänkin taidon voi oppia kokemuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta nyt – kerrankin saatoin kysyä Robertilta!

Tammikuinen iltapäivä Helsingissä hämärtyy varhain. Purennan visionäärien lämmin ja toverillinen kokous Albin-klinikan suojissa jatkui. Keskustelu kävi vuolaana. Olimme syvästi tietoisia suuresta muutoksesta, ei ainoastaan hammaslääketieteessä, vaan koko meitä ympäröivässä maailmassamme. Poikkeuksellisen lämmin sää, pahaenteisenä jatkuva tihkusade huuhtoi Albinin ulkoikkunoiden katunäkymää muistuttaen meitä globaaleista sääolosuhteiden muutoksista. Tieteestä puhuimme myös. Viime päivien poliittisten tapahtumien  sosiaaliseen mediaan lanseeraama meemi ”the alternate facts” oli suosittu iskusana yhdessä, jos toisessa hilpeässä repliikissä päivän mittaan.

Viihtyisän pesämme ympärillä oli koleassa maailmassa meneillään historiallisia, jopa pelottavia tapahtumia. Näitä tammikuun lopun päiviä tultaneen muistamaan historiankirjoituksissa. Tapahtumien pyörre, joka oli saanut alkunsa Washington D.C.:ssä päiviä aiemmin tullaan varmasti muistamaan vielä sukupolvia meidän jälkeemme. Maailmanjärjestyksen muutos salpaa hengityksen. Auttamatta mieleeni tulee kuuluisa reportaasi, jonka John Reed kirjoitti sata vuotta sitten. Hän kirjoitti historiikin lokakuun vallankumouksen tapahtumista Pietarissa ja nimesi teoksensa ”Kymmenen päivää jotka järisyttivät maailmaa”. Tänään, niin uskon, elämme niitä meidän vuosisatamme kymmentä päivää, jotka maailma tulee muistamaan järisyttävinä.

Tiedemaailmassa merkittäviä muutoksia voidaan pitää vallankumouksellisina, mutta muutoksen vauhti useimmiten ei päätä pyörrytä. Akateemiselle etablemangille on luonteenomaista pitää aina parempana nollaversiota mistä tahansa ideasta, jota on ryhdytty hypotetisoimaan. Olen taipuvainen uskomaan, että nollittelu hypoteesipreferoinnissa on heille eräänlainen ylpeilyn aihe, jos saan luvan sanoa.

Kauanko kestänee, ennen kuin digitaalinen okkluusiovoimien mittailu on yleisesti suositeltu menetelmä TMD-potilaiden diagnosoinnissa ja hoidossa, mutta idean alkuperäinen vallankumous kävi hyvin nopeasti. Olin utelias tietämään, mistä Robert sai idean, että sivullepäin laterotruusioon liukuvan alaleuan tulisi liukua kulmahampaiden, ei molaarien eikä premolaarien varassa.

Robert kertoi:

”Se tapahtui vuonna 1987. Olin tuolloin tekemässä väitöskirjaani Tscanin ensimmäisillä versioilla. Iltaisin tein kliinistä potilastyötä. Olin tekemässä purennan hiontaa sillä tyylillä niin kuin niitä siihen aikaan tehtiin TMD-potilaille. En ollut vielä saanut purentaa valmiiksi, kun puhelin soi ja minun oli mentävä toiseen huoneeseen puhumaan. Puhelu kesti kymmenen minuuttia. Kun palasin hoitohuoneeseen oli potilaani ihmeissään. Hän sanoi, että viimeiset kymmenen minuuttia on hänen purentansa ollut rennompi ja mukavampi kuin koskaan. Oli jo myöhä ja arvelin, että jos kerran potilas on tyytyväinen, voisin viimeistellä purennan hiuonnan muutaman päivän kuluttua toisella käynnillä.

Sama rouva tuli taas vastaanotolleni joku päivä myöhemmin ja hän oli edelleen tyytyväinen uuteen purentaansa. Olin heti aavistanut, että olin toimenpiteelläni saanut aikaan jotain, mistä ammattikunnallamme  ei ole aikaisempaa tietoa. Pyysin saada tehdä rouvalle Tscan-tutkimuksen, jossa sitten huomasin, että hänen kulmahampaiden varassa tapahtuva sivuliikkeensä sujui huomattavasti nopeammin kuin sivuliike yleensä sujuu ryhmäkontaktien varassa…”

Tämä havainto johti tutkimussuunnitelmaan ja artikkeliin, joka julkaistiin Journal of Prosthetic Dentistry -lehdessä. Robert Kerstein on sittemmin kirjoittanut purennan dynamiikasta yli neljäkymmentä artikkelia vertaisarvioituihin lehtiin. Mielestäni Robert Kersteinin työ on kumouksellista hammaslääketieteessä. Okkluusiovoimien dynamiikkaa koskevia tutkimuksia ei pitäisi enää pitää validina ellei aineistoa ole todennettu tietokoneavusteisilla järjestelmillä.

Filosofi Platonin mielestä ideat pyörittävät materialistista maailmaa. Uudet ideat voivat olla tervetulleita toisille, kun taas jotkut kokevat uusien ideoiden tuomat muutokset pelottavina. Niin tai näin, kun uusi idea on päässyt valloilleen Pandoran poksista, ei sitä enää voi maahan polkea.

Toisinaan uuden idean karkuun pääsy vaatii vain kymmenen minuuttia, ja maailma järkkyy…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s