Ilona Tiiskanen (nimi on sepitetty!) soitti ja varasi ajan, koska hän epäili, että puolisen vuotta sitten vuositarkastuksessa olin maininnut, että alhaalla vasemmalla olevassa poskihampaassa voisi olla muovipaikan sauma aukeamassa. Olin sanonut, että hampaan paikka pitänee ehkä lähivuosina uusia. Nyt alavasemmalla toiseksi viimeistä molaarihammasta oli alkanut aristaa pureskelun jälkeen ja hammasta vihloi hampaita harjatessa.

Ilona Tiiskanen oli käynyt Hammasateljeessa jo vuosia. Ilona huolehti hampaistaan hyvin. En ollut enää vuosikausiin löytänyt häneltä uusia karieksen aiheuttamia reikiä. Ilonan ikenet olivat hyvässä kunnossa, hammasplakkia ei näkynyt missään, näin jo metrin päästä, että sähköhammasharja ja Jordan Miracle –hammaslankain olivat ahkerassa käytössä.

Tutkiskelin Ilonan osoittamaa aristavaa hammasta. En löytänyt siitä mitään vikaa. Koettelin sondini piikillä viereisen seiskahampaan vanhan muovitäytteen etureunan saumaa, josta puoli vuotta aiemmin olin maininnut Ilonalle, että seurataan, tähän voi kehittyä paikan uusimisen tarvetta. Sain sondin kärjen juuri ja juuri tarttumaan paikan reunaan, mutta rapsahdus oli kova ja heleä, aivan niin kuin puoli vuotta sitten. Paikan saumassa ei ollut lainkaan reikiintymän etenemiselle tyypillistä siirappimaisen tahmeaa soundia. Koputtelin hampaita vasemmalla, ylhäällä ja alhaalla. Ei minkäänlaista aristusta, ei myöskään puhalluspuustin käyttö näyttänyt Ilonaa hätkähdyttävän. Otin vielä röntgenkuvan hampaasta, mutta mitään ilmeistä endo-paro-ongelmaa ei näyttänyt olevan alavasemman hampaissa.

Kuten arvaatte, kun en voinut löytää mitään uskottavaa selitystä Ilonan hampaan oireilulle, päättelin, että kyllä tässä täytyi olla takana hampaan rasittuminen purennassa.

Asetin Ilonan suuhun purentapaperiliuskan ja pyysin häntä puremaan yhteen. Missään hampaassa ei ollut merkittäviä eroja verrattuna muihin hampaisiin. Ylävasen molaari d. 27 suulaenpuoleinen huipukas etureuna puri hieman ristipurentaisessa asennossa alaleuan toiseksi viimeisen hampaan d. 36 takimmaisen poskenpuoleisen kuspin kielenpuoleiseen viisteeseen. Tutkin purennan sivuliikkeet punaisella purentapaperilla, enkä voinut havaita, että mikään taka-alueen kohta jättäisi merkkejä sivuliikkeessä, ainoastaan kulmahammas ohjasi sivuliikettä vasemmalle.

Olin ottanut viimeisessä tarkastuksessa puolisen vuotta aiemmin Tscan scannauksen.

Videotallenteessa on käytetty amerikkalaista hampaan numerointisysteemiä ja tässä videossa näkyy alaleuan hampaisiin kohdistuvat voimat. Kuvassa vasemmanpuoleinen takahammas on hammas numero 17, vasen kulmahammas on hammas numero 22. Oikea alakulmahammas on amerikkalaisessa systeemissä hammas numero 27 ja hammaskaari päättyy oikeanpuoleiseen viisaudenhampaaseen numero 32. Kuvan hammaskaari, punainen puoli on potilaan oikea puoli, vasen puoli on merkitty vihreällä. Aluksi ei tapahdu mitään, sitten Ilona puree hampaansa yhteen. Video kannattaa katsoa muutamaan kertaan ja käyttää ahkerasti ”pause” nappia, jolloin pääset tutkimaan mitä purennassa tapahtuu sekunnin murto-osien tarkkuudella. Huomaa kuinka ensimmäiset kontaktit alkavat tapahtua videon alareunan aikajanalla merkityssä kohdassa ”A”, minkä jälkeen lähes kaikki hampaat tulevat yhteen hetkellä ”B”. Seuraa tasaisen yhteen puremisen vaihe ”B-C”, minkä jälkeen Ilona alkaa liu’uttaa alaleukaansa vasemmalle. Sivuliike lähtee keskipurennasta, jossa takimmaisilla seiskahampailla on pääosa voimasta kannettavana. Pian taka-alueen purentavoimat heikkenevät ja hammas 22, mikä on siis alavasen kulmahammas, ottaa kantaakseen koko sivuliikkeen voiman. Tscan näyttää myös graafisen esityksen purennan vaiheista

Musta total force –käyrä kertoo Ilonan purennan eri vaiheissa käytetyn voiman, vihreä ja punainen käyrä kertoo kuinka voimat jakautuvat vasemman ja oikean puolen kontaktien välillä. Oleellista on myös, että aika, joka kuluu siitä kun sivuliike alkaa,ajankohdasta ”C”, hetkeen, jolloin koko purenta on ainoastaan vasemman kulmahampaan kannettavana. Tässä kuvassa se on  0,36 sekuntia, jonka Tscan ohjelman käyttäjä näkee näytöllään näkyvästä ”Timing Table –osiosta.

Vauhdikas sivuliike kertoi viime vuoden joulukuussa hyvin toimivasta sivuliikkeestä. Mitä oli tapahtunut, miksi Iloinalla oli nyt toukokuussa ongelmia?

Otin nyt uuden scannauksen. Se oli puoli vuotta vanhan käyrän kanssa melko samanlainen. Tosin tässä scannauksessa B-C välillä oli todettavissa pieni notkahdus mustassa Total force-käyrässä noin hetkellä 1.9 sekuntia ja muutenkin totalforce käyrä väpättää, eikä oikein jaksa pysyä tasaisesti maksimivoimassa.

Diskluusioaika oli vanhassa scannauksessa erinomainen 0,36 s, mutta nyt, puoli vuotta myöhemmin otetussa scannauksessa peräti 0,7 s. Ilonan purennassa oli tapahtunut muutos. Sivuliike vasemmalle ei enää ohjautunutkaan nopeasti pelkästään kulmahampaan kannettavaksi, vaan  taka-alueella näkyy korkea voimapylväs, joka kertoo, että joku molaarialueen kontakti ottaa vastaan.

Kun ajelin edestakaisin kahta puolen vuoden välein otettua scannausta Ilonan hampaiden sivuliikkeestä vasemmalle, huomasin, että aikajanojen C ja D välillä suurimman hetken kasvun aiheutti juuri edellä mainitun yläleuan d. 27 huipukkaan etureunan kohtaan paikallistuva voimapylväs, joka puri d. 36 kanssa yhteen, ja joka oli juuri se hammas, joka Ilonan mielestä aina kipeytyi ja aristui pureskelusta.
Pureskellessa kulmahammaskontaktin jälkeen hampaiden liukuessa MIPtä kohti tämä ainoa häiriökontakti aiheutti Ilonan suun sulkijalihasten aktivoitumisen, vaikka tuossa tilanteessa sulkijalihasten olisi pitänyt rentoutua. Tämä yksi ainoa piste kohdisti kaikki purentavoimat pureskelussa hetkellisesti juuri alaleuan toiseksi viimeiseen hampaaseen.

Hion tuota ongelmakohtaa. Madalsin timanttiporalla yläleuan seiskan ristipurentaisen kuspin kärjestä hiukkasen.
Ilona sanoi heti, että nyt purenta muuttui rennommaksi ja se myös näkyi viimeisessä Tscanissa.

Taka-alueen seiskahampaiden purentavoimat vähentyivät ja kaiken kaikkiaan purentavoimat jakautuivat tasaisemmin. Sivuliike vasemmalle tuli hyvä: DT oli 0,32 sekuntia.  Ilona jaksoi taas pitää hampaansa yhteen purtuna maksimivoiman tuntumassa koko B ja C –välisen ajan.

Totesin Ilonalle, että näyttää siltä, että hammasvaivasi on nyt korjattu. Vain pieni, yhden pisteen raapaisu timanttiporalla yhdestä ainoasta pistemäisestä kohdasta riitti lopettamaan mystisen hammasvaivan. Ilman Tscania, en koskaan olisi löytänyt selitystä Ilonan elämää haittaavaan vaivaan, sillä purentapaperilla en ollut huomannut purennassa olevan mitään vikaa. Tapauksesta on nyt kulunut useita viikkoja. Uskon, että jos vaiva olisi jatkunut, Ilona olisi varmasti ottanut minuun uudestaan yhteyttä.

Ilona Tiiskasen tapaus on hyvä esimerkki siitä kuinka nyt puolentoista vuoden aikana vastaanotollani on ollut ilona Tscan.

Olen Ilonalle myös kiitollisuudenvelassa. Hän oli ensimmäisiä potilaitani, joille tein Tscan –tutkimuksen saatuani laitteen käyttööni tammikuussa 2015. Potilaskorttimerkintäni Ilonasta alkavat vuodesta 2009. Hänellä oli tuolloin runsaasti hammaskiveä ja ientulehdusta, sekä alaoikealla muutama syvä ientasku. Hoidin hänen iensairautensa kuntoon ja vuosien mittaan olen uusinut hänen vanhoja hammaspaikkojaan, joissa on ollut saumavuodon seurauksena kehittynyttä karioitumista. Monien vuosien ajan muistan, kuinka työlästä oli tehdä täytteitä Ilonalle, koska hänen oli vaikea pitää alaleukaa aloillaan. Hänen leukansa väpätti ja väsyi nopeasti ja minun oli vähän väliä pyydettävä häntä pinnistelemään suun auki pitämisessä.

Erityinen ongelma oli Ilonan alaoikeanpuoleinen premolaari, jonka hermon totesin olevan kuoliossa joulukuussa 2009. Tein juurihoidon ja uskoin, että hammas olisi kunnossa Ilonan loppuelämän. Nyt, tarkastellessani potilaskorttimerkintöjäni huomaan vuosien varrella merkintöjä ilmiselvistä purennan aiheuttamista oireista. Tammikuussa 2010 oli Ilonalla vaivana vihlonta kylmälle ja kuumalle oikealla premolaariseudussa. Keväällä 2011 oli kaikki hyvin, paitsi mitä nyt purenta oli aina jännittynyt ja joku paikka aina silloin tällöin lohkeillut. Ilonan kotihoito oli esimerkillistä, ei ientulehduksia, ei karioitumista, ei ainuttakaan ientaskua. Aina silloin tällöin olin maininnut, että purentakisko voisi auttaa Ilonan purennan jännitykseen, mutta Ilonan omasta mielestä hän tuli aivan hyvin toimeen jännittyneen purentansa kanssa, joten purentakiskoa emme sitten koskaan tehneet.

Kesällä 2014 tarkastuksessa oikean alapuolen premolaarissa, samassa, jonka olin juurihoitanut vuonna 2009, oli ongelma. Hampaan takapinnalla oli 7 milliä syvä ientasku! Ilona ja minä olimme molemmat järkyttyneitä. Puhdistin ientaskun, tutkin hampaan, ei mitään ilmeistä. Käsittelin kirugisesti ientaskun ja päätimme kontrolloida tilanteen puolen vuoden kuluttua.

Syksyllä 2014 hammaslääkäripäivillä tutustuin Tscan laitteeseen ja tilasin laitteen itselleni. Tscan hankinnan jälkeen myös innostuin opiskelemaan uusimpia tutkimustuloksia purennan hoidon tiimoilta. Kun Ilona tuli tarkastukseen tammikuussa 2015, olin juuri saanut laitteen käyttööni ja myöskin perehtynyt purentaongelmien hoitoon aivan uudesta, digitaalisesta näkökulmasta.

Kuin uusin silmin näin, että Ilonalla oli molemmin puolin ristipurentaa, enemmän oikealla molaarialueen kuspeissa, jotka lukitsivat leukojen sivuliikkeet niin, että Ilona ei omilla lihaksillaan saanut sivuliikkeitä tehdyksi. Edellisenä kesänä todettu alaoikean premolaarin 7 mm ientasku oli nyt 8 milliä, hammas oli alkanut nyt heilua purennassa. Totesin nyt hampaan sivussa pitkittäishalkeaman. Ilona oli purrut hampaansa hajalle, enkä minä ollut osannut estää sitä. Mikä valtava nöyryytys, minun oli ohjattava Ilona toiselle hammaslääkärille, joka oli erikoistunut implanttien asennukseen. Minä olin aina pitänyt ylpeytenäni sitä, että minun potilaani eivät tarvitse implantteja!

Tscanin avulla sain muotoilla Ilonan hampaat niin, että ristipurentojen aiheuttamat esteet hampaiden sivuliikkeistä tulivat minimoiduksi. Loppuvuodesta, joulun alla 2015 Ilona oli saanut jo implanttikruununsa purentaan ja minä sain viimeistellä purennan niin, että purentavoimat jakautuivat tasaisesti vasemman ja oikean puolen kesken – no ehkä hieman takapainoisesti seiskojen varassa, kuten  huomaatte ensimmäisestä videoklipistä, mutta kuitenkin sivuliikkeet sujuivat hienosti ja DT-ajat olivat kohdallaan. Parasta oli kuitenkin, että Ilona koki itse, että purenta oli nyt kohdallaan, eikä hampaita vihlonut, Ilona jaksoi pitää suutaan auki pitkiä aikoja hammastarkastuksissa ja puhdistuksissa.

En osaa sanoa, mistä johtui, että Ilonan purennassa oli tapahtunut jotain joulun ja toukokuun välisenä aikana. En ollut voinut kokonaan eliminoida sivualueiden ristipurentaa, ehkä siksi hampaissa oli tapahtunut pientä siirtymistä ja lopulta vaivoja. Jos minulla ei olisi ollut Tscania käytettävissä, kukaties Ilonan seuraava implanttihammas olisi ollut juuri tämä alavasen, toiseksi viimeinen hammas.

Nyt, puolisentoista vuotta Tscania käytettyäni olen todennut, että kun kerran saan Total force käyrän näyttämään suurin piirtein yhtä kauniilta,  kuin se näyttää  viimeisessä ylläolevista kuvista, ei purennassa sen jälkeen tapahdu suuria muutoksia. Ilonan Tscan sensori minulla on edelleen tallessa, desinfioituna valokuva-albumissa. Otan sensorin taas esiin, kun Ilona tulee seuraavan kerran tarkastukseen.

Alan olla jo melko varma, että yhtään enempää implantteja ei Ilonalle enää tarvita.