2. Tscan -hoidon peruskäsitteitä

Olen nyt käyttänyt potilastyöskentelyssäni Tscan purenta-analyysilaittetta hieman yli vuoden ajan ja yhä päivittäin olen saanut hämmästyä siitä, kuinka fiksusti hampaiden hermotus, lihakset ja leukanivel toimivat. Uusi digitaalitekniikka on saanut minut ihailemaan luonnon tarkoituksenmukaisuutta ja pakottanut minut arvioimaan uudestaan monia periaatteita, joita olin aiemmin tottunut pitämään ”ainoina oikeina”.

Purentaan liittyviä ongelmien hoitoa on perinteisesti pidetty perehtymistä edellyttävänä. Olin oppinut hyväksymään sen, että niillä perustaidoilla, jotka minulle purentaelimen toiminnasta annettiin Turun hammaslääkärikoulussa 80-luvulla, ei aina syntynyt hyviä tuloksia. Ammattia harjoittaessani olen kouluttanut itseäni seuraamalla purentafysiologiaa käsittelevää alan kirjallisuutta ja käynyt kursseilla. Käteen jäävä perusviisaus pysyi aina samana: Jos leukanivelongelmia on, tee purentakisko. Purentakisko on pinnaltaan laakea ja ohjaamaton ja muutaman millin paksu, joten se voi estää purentaliikkeen viimeisellä millimetrillä tapahtuvan leukanivelen nyrjähtämisen. Parhaimmillaan purentakisko on yhtä hyvää ja vaikuttavaa hoitoa kuin kyynärsauvat nilkkansa nyrjäyttäneille. Ulkoinen tuki antaa nyrjähtäneelle nivelelle mahdollisuuden parantua. Purentakisko tukee leukanivelten luonollista liikettä kun ylä- ja alaleuka saavat kohdata toisensa ilman, että häiritsevä esiin törröttävä varhainen hammaskontakti kampeaa nivelen pois oikealta paikaltaan. Valitettavasti leukanivelet nyrjähtävät uudestaan sijoiltaan heti kun purentakisko otetaan pois ja potilas puree hampaansa yhteen omilla hampaillaan…

Vuosien mittaan olen tehnyt paljon purentakiskoja. Kyselen aina vuositarkastukseen tulevilta potilailtani, oliko purentakiskosta ollut apua. Suurin osa purentakiskon käyttäjistä pitää kiskoa epämukavana. Olen huomannut, että tekemistäni purentakiskoista valtaenemmistö päätyy muutaman viikon käytön jälkeen piirongin laatikkoon. Vain kaikkein vakavimmat tapaukset, tosi sairaat potilaat omaksuivat purentakiskon jatkuvan ja säännöllisen käytön. Useimmat potilaistani kokivat purentakiskon tuoman terveyshyödyn vähäiseksi verrattuna kiskon käytön epämukavuuteen. Kisko otettiin esiin vain silloin kun lihaksia alkoi pakottaa tai päätä särkeä.

Koska olin kyllästynyt siihen, että en voinut tehokkaasti auttaa potilaitani, päätin investoida rahaa ja aikaani uuteen Tscan –laitteeseen.

Tscan laitteella saatoin havaita asioita, joita ei ollut aiemmin tullut edes mieleeni. Näin, kuinka yksittäinen hammas, aivan suun sulkeutumisen ensimmäisillä mikrosekunneilla, ottaa hetkellisesti vastaan 100% sulkeutuvan suun purentavoimasta. Mikrosekunteja myöhemmin näen Tscan näytöllä kuinka tämä ensimmäinen kontakti äkkiä häviää ja samalla hetkellä toisella puolella suuta alkaa toinen 100% kontakti vuorostaan ottaa vastaan purentavoimaa. Joskus vasemman ja oikean puolen hampaistolla olevat kontaktit käyvät millisekunteja kestäviä ping-pong-otteluita, ennen kuin lisääntyvät kontaktit lopulta alkavat vakauttaa sulkeutuvan suun hampaita vakaasti toinen toisensa lomaan. Kun hioin hammasta tai purentakiskoa hiukan – mikrometrejä korkeintaan – näistä ensimmäisistä kontakteista, lyheni ylä- ja alaleuan yhteen viemiseen tarvittava aika. Purenta alkoi kalahtaa rennommin ja usein myös potilaat itse huomasivat, että kylläpä helpotti.

Ping-pong-purenta ilmenee Tscan aikajanalla pidentyneenä okkluusioaikana. Okkluusioaika on Tscanin käyttäjille keskeinen termi. Tscanin tietokoneohjelman algoritmi analysoi purentatapahtuman ja piirtää graafisen käyrän aikajanalle. Hetki ”A” on hetki, jolloin ensimmäinen hammaskontakti ylä- ja alaleuan välillä tapahtuu. Seuraava poikkiviiva aikajanalla on hetki ”B”, jolloin lähes kaikki mahdolliset ylä-ja alaleuan väliset kontaktit ovat käytössä ja purentavoimat lähes maksimaaliset. Aikajana A-B on ”okkluusioaika, occlusion time”, aika joka kestää ylä- ja alaleuan hampaiden ensimmäisestä kontaktista siihen kunnes kaikki hampaat ovat vakaasti toisissaan kiinni.

Kun sain Tscan laitteen käyttööni, yllätyin kuinka samankaltaisia purentavoimien profiilit ovat, kun alaleuka osuu purentakiskoon verrattuna siihen kun alaleuka osuu omiin hampaisiin.kakkosblogin ens kuva

Ylläolevan kuvan alareunassa suhteellisen purentavoiman (Total force – musta käyrä) kasvu esitetään aika-akselilla potilaalla, joka puree Tscan sensoria purentakiskon kanssa. ”Timing table” kuvan oikeassa reunassa kertoo, että aikaa ensimmäisestä ”A” –kohdan hammaskontaktista kaikkien mahdollisten purentakontaktien yhteenosumiseen menee 0.45 sekuntia. Purentavoima näyttää kasvavan hyppäyksittäin kuin portaita nousten. Näistä porraskohdista voin katsoa tarkalleen, mikä hammaskontakti muodostaa tuolla hetkellä purennassa häiriötekijän, joka välittyy hampaan tuntohermojen kautta purentakeskukseen, mistä taas lähtee salamannopea jarrutusviesti purentalihaksille. Tscanin termeillä näitä nopeasti kasvavan voiman kohtia kutsutaan ”Force Outlier”, eli FO. Algoritmi tunnistaa nämä nopeasti nousevan voiman kontaktit ja antaa niistä luettelon.

Okkluusioaika on hämmästyttävän säännönmukainen ilmiö, johon hammaslääkäri voi hallitusti vaikuttaa. Jokainen hammaslääkäri tietää, että purenta alkaa olla kohdallaan, kun hampaat purevat yhteen niin, että kalahtaa jämäkästi, kuin kassakaapin ovi. Jos potilaan hampaiden yhteensovittaminen näyttää tapahtuvan pehmeästi ja varoen, tietää hammaslääkäri heti, että tehty paikka taitaa korottaa, tai proteesi ei taida olla hyvin paikallaan.

Alla olevassa kuvassa olen hionut potilaan kiskoa. Olen verrannut tietokoneen esittämiä korkean voiman kohtia sinipaperilla potilaan purentakiskoon jääneisiin merkkeihin. Tscan osoittaa minulle mikä näistä purentakiskon lukuisista pisteistä on korkeimman voiman piste. ”A-B” occlusion time oli edellisen scannauksen jälkeen tekemäni hionnan ansiosta lyhentynyt 0.34 sekuntiin. Purentakäyrä myös kohoaa hieman kauniimmin, mutta vielä riittää tasapainottamista. Esimerkiksi. d. 23 kohta on hetkellä 1.395 s ilmeinen nopeasti nousevan voiman kohta (FO), jonka poishiominen edelleen tulee lyhentämään hampaiden yhteen viemisen nopeutta.kakkosblogin toka kuva.png

Jatkan ja vertaan Tscanin näyttämiä kovan voiman kohtia sinipaperin jättämiin jälkiin potilaan purentakiskossa. ”A” ja ”B” välinen käyrä nousee jyrkemmin ja kauniimmin sitä mukaa kun sulkemisen aikana syntyviä kovan voiman pisteitä vähenee.  Tscanin hienous on, että nyt nämä kliiniseen ammattitaitoon liittyvät niksit ovat kirjattuna tietokoneen muistiin ja analysoitavissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s