6 Mediotruusiointerferenssi ja laterotruusiointerferenssi

Lepopuolen mediotruusiointerferenssiä on hammaslääkäripiireissä perinteisesti pidetty huonona juttuna. Kollegoiden kesken puhutaan MTRI-ongelmasta. MTRI on pidetty syypäänä leukanivelen välilevyn sijoiltaan menoon. Robert Kerstein itse Helsingissä käydessään oli sitä mieltä, että näyttää siltä, että lepopuolen mediotruusiointerferenssit eivät näytä aktivoivan sulkemislihaksia, sen sijaan työpuolen laterotruusiointerferenssit kyllä.

Laterotruusiointerferensseistä ei perinteisesti hammaslääkäreiden keskuudessa ole paljon meteliä pidetty. Työpuoli on työpuoli. Milläpä ruoka hienonnettaisiin, ellei työpuolen lihaksilla. Vielä tänä vuonna on painettu siltaprotetiikan oppikirjoja, jossa suositellaan rakentamaan hammassillat siten, että sivuliikkeen voimat kohdistuvat tasaisesti pitkin matkaa sivualueelle. Siis juuri päinvastoin kuin mihin minä nyt olin Hannan kanssa pyrkimässä. Digitaalisen Tscan-mittausmenetelmän avulla saatu tutkimustieto osoittaa, että varmasti ruoka hienontuu tehokkaasti sivuliikkeen ryhmäkantoisellahammaskontaktilla, mutta ongelma on siinä, että jos tyhjässä suussa alaeuka lähtee keskiviivasta sivulle sivualueen hammasryhmän kantamana, alkaa refleksinomainen hampaiden jauhaminen. Lähes kaikilla minun tutkimillani ihmisillä alaleuan sivuliike lähtee juuri näin – monen sivualueen hampaiden yhtäaikaisessa ohjauksessa. Suurin osa ihmisistä ei pidä purentaansa ongelmallisena. Joskus voi olla päänsärkyä, joskus hampaiden purupinnoilla on peileiksi kuluneita viisteitä merkkinä kuluttavasta narskutuksesta, joskus hampaiden ienrajassa on uurteita. Purennassa niiaava hammas on joustanut kovassa purennassa, jolloin sen kaula-alue on ollut nitkumisen keinu-akseli ja ienrajasta on murentunut hammasluuta. Useimmille tavallinen keino kompensoida purentalihasten kiristymistä sivuliikkeissä on tapa pitää kieltä tai poskea hampaidensa välissä. Näin hampaat eivät pääse koskettamaan toisiaan, jolloin sulkijalihasten sulkijarefleksiä ei tietenkään voi syntyä.

Voi olla, että Hannan tapauksessa juuri kipeä, roikkuva ylä-vasen molaari, jossa oli ientasku, ja jonka edellinen hammaslääkäri oli aikonut juurihoitaa, tai jopa poistaa, oli ollut Hannalle liian kova pala purtavaksi. Hänen refleksitoimintansa olivat vuosikausia käyneet taistelua purentatasosta roikkuvaa hammasta vastaan. Oli selvää, että Hanna oli tarvinnut apua. Nyt olin madaltanut tuon ongelmakohdan ja Hannan vointi oli parempi, mutta tiesin, että Hannalla oli hampaistossaan edelleen mahdollinen häiriötekijä koska minulla oli Tscan. Olin huolissani purennassa edelleen olevista mediotruusio- ja laterotruusiointerferensseistä.

Hanna ei onneksi näyttänyt huolestuneelta, hän oli näköjään jättänyt hammaskontakteistaan huolehtimisen minun murheiksi ja näytti luottavan minuun, vaikka olisin alkanut päätä leikata. Kysyin Hannalta, huomasiko hän itse, että sivuliikkeessä vasemmalle takana oikealla kahahtaa hammaskontakti. Hanna uskoi huomaavansa jotain pientä, mutta kun purentaa vertasi tilanteeseen ennen tämän päiväisiä hiontoja, ei hänellä ollut mitään valittamista.

Edellisessä blogissani Tscan-näytön kuvakaappauksessa voimme huomata, että vasemman, työpuolen kulmahampaan kohdalla ei sivuliikkeessä ollut juuri kovempaa voimaa kuin muissakaan työpuolen kontakteissa. Sivuliike oli siis toki tavallaan kulmahammasohjauksessa, mutta täysin tasapuolisen ryhmäkantoinen. Sivuallueen hampaiden narina ylläpiti edelleen ärsyttävää refleksiä, joka sai sulkemislihakset kiristymään ja Hannan posken ihon värisemään sivuliikkeessä.

Jo kauan ennen kuin minulla oli Tscan laitetta, enkä ollut vielä tutustunut Robert Kersteinin tekemiin tutkimuksiin, olin huomannut, että paikkaustyössä anatomisesti oikein muotoiltu kulmahammas voi yhtäkkiä korjata lihasjännityksen, niska- ja hartiakivut ja päänsäryt. Olin pitänyt tapanani aina tutkia potilaideni hampaiston sivuliikkeet ja jos huomasin, että kulmahammas ei osallistunut leuan ohjaamiseen sivuliikkeessä, olin laittanut paikkaamalla kulmahampaan kärkiin lisää muovia. Osalla potilaista kulmahampaiden anatomian palautus toi välittömän helpotuksen moniin tyypillisesti purentaperäisinä pidettyihin oireisiin. Toisilla potilailla vaikutus oli vähäisempi ja usein seuraavassa vuositarkastuksessa saatoin havaita kulmahampaiden kärkien taas kuluneen ja kiillottuneen peilinkirkkaiksi niin kuin vain hampaiden narskuttelu voi saada kovan yhdistelmämuovin katoamaan.

Minua oli askarruttanut miksi kulmahampaaseen kohdistuva voima toimii toisilla, toisilla ei. Hammas on lujasti paikallaan leukaluun ympäröimänä. Kun hampaaseen kohdistuu voima, alkaa kovan hammaskiilteen ympäröimä hampaan kruunu siirtyä – kymmeniä mikrometrejä. koska hammasta ympäröi parin kymmenesosa millin paksuinen puskurivyöhyke – juurikalvo, jossa on kollageenia ja hermopäätteitä, jotka hampaan liikkuessa välittävät viestiä purentakeskukseen nopeita hermosäikeitä pitkin.

Ajattelin, että kulmahampaaseen tuleva sivuttaisvoima välittyisi hammasta ympäröivän hermopääteverkoston kautta nopeita hermosäikeitä pitkin purentakeskukseen. Ajattelin, että kulmahampaan juuren ympärillä olevat hermopäätteet viestittävät sivuliikkeessä:

”Haloo! Leuan sivuliike alkoi – sulkijalihakset STOP!”

Vähän samaan tapaan kuin jos pureskellessa murean jänispaistin seassa hampaamme kohtaavat hauliin, jolloin salaman nopea refleksi pysäyttää purennan ja saa suun avautumaan.

Kun Robert Kerstein kävi Turussa luennoimassa helmikuussa 2015, otin luennon väliajalla puheeksi tämän uskomukseni. Robert oli eri mieltä. Asia on päinvastoin. Sivuliikkeen diskluusiossa sulkijalihasten rentoutumista ei aiheuta kulmahampaan kieltokäsky. Sulkijalihasten aktivoituminen on refleksi, jonka aiheuttaa premolaareihin ja molaareihin kohdistuva tärinä. Purentakeskuksessa syntyvä hälytys meneekin Robert Kersteinin mielestä näin:

”Haloo! Leuan sivuliikkeen tiellä on häiriöitä! Molaarien ja premolaarien kohdalla on esteitä. Kiristäkää lihaksia ja jauhakaa nuo esteet pois!”

Ja niin alkavat refleksit hyrrätä ja lihasvoima jyllätä, mutta nykyajan ihmisen suussa urakka on kova. Hannan hammaskiille saa lujittavan fluoripesun joka aamu ja ilta ja hammaslääkärit ovat rakennelleet vuosien mittaan Hannalle mitä ihastuttavimman kauniita hampaita, joiden kuspien ja fossien muodot ovat jyrkät ja kauniit, ikään kuin hampaat olisivat juuri puhjenneet suuhun. Hanna on jo yli neljänkymmenen ikäinen, mutta hänen hammaslääkärinsä on rakennellut hänelle täytteitä, joiden muoto sopisi paremmin rippikouluikäisen suuhun. Lihakset ja leukanivelet joutuvat koville kun ne aina vaan tekevät kovaa työtä ja yrittävät saada hampaiden muotoa sopimaan Hannan suuhun sopivaksi.

Lihakset voittavat aina.

Olen paikannut hampaita muutaman vuosikymmenen ajan ja tiedän hyvin, että vaikka kuinka lujaa materiaalia käyttäisin, mikään ei kestä silloin kun potilaani lihakset ovat päättäneet raivata itselleen vapautta ja liikkumatilaa. Kruunut ja kalliit siltarakenteet murtuvat. Samalla murenee potilaan luottamus hammaslääkäriin, ja sitä myötä myös hammaslääkärin itsekunnioitus…

Toisaalta…

Olen huomannut myös, että mitä hauraimmat himmeliviritykset – kuitulujitteiset muovisillat nelosista seiskoihin tai kolmosista kolmosiin kestävät kauniina vuosia, kymmeniä vuosia, jos potilaani purenta sattuu olemaan kunnossa. Se oli tärkein syy, joka rohkaisi minua investoimaan huomattavan määrän rahaa Tscan laitteeseen

Mutta mitäs me nyt teemme Hannalle?

Hanna itse oli tyytyväinen purentaansa, mutta minä tiesin, että sivuliikkeessä hänen lihaksensa eivät rentoutuneet. Se oli aikapommi, enkä millään halunnut menettää jo lupaavasti alkanutta luottamuksellista suhdetta Hannaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s